ToukoNiinimäki

Case Tapanila: "Fokus hukassa ja hukka metässä"

Tapanilan raiskaustapaus on aiheestakin herättänyt paljon porua suomalaisesta oikeusjärjestelmästä ja sen käytännöistä. Kyseessä oli toki kaikin puolin tuomittava teko, mutta silti olen viime aikoina turtunut ennemminkin sosiaalisessa mediassa käytyyn yksipuoliseen keskusteluun aiheesta. Raiskaukset aiheuttavat usein varsin hallitsemattomia reaktioita, jotka helposti purkautuvat some-kommenteissa. Näin on valitettavasti taas käynyt tämänkin tapauksen syyllisistä keskusteltaessa.

Median kautta on rummutettu termiä ”kansan oikeustaju”, mitä lienee hyvin vaikea mitata objektiivisesti. Jos esimerkiksi useiden Facebook-keskusteluiden niin sanottua ”oikeustajua” toteutettaisiin, saattaisivat vaikkapa roviot ja giljotiinit palata rangaistusmenetelmien joukkoon hyvinkin nopeasti. On ollut huolestuttavaa huomata, että niin monet kommentoijat ottavat lähes pelkästään kantaa rangaistusaikojen pidentämiseen. Missä muut keinot?

Mielestäni vankilan perimmäisin tarkoitus ei ole rangaista ihmistä, vaan sen pitäisi toimia ennemminkin kuntouttavana ja niin sanottuna viimesijaisena korjaavana toimenpiteenä. Ihmisen epäinhimillinen rankaiseminen ei kovinkaan usein tuota mitään hyvää tai rakentavaa. Vankilan funktio on tukea vankeja uuteen alkuun rangaistuksen aikana, ei alistaa ja nöyryyttää ihmisiä. Tämän takia en näe pelkkien rangaistusaikojen pidentämistä kestävänä ratkaisuna raiskaustapausten kohdalla.

Esimerkiksi Etelä-Suomen Sanomat uutisoi vuonna 2013 seuraavanlaisesti: ”Moni ESS.fi:n keskustelija passittaisi rikolliset vankilaan kärsimään nykyistä pitempiä tuomioita. Kovin monia vankila ei kuitenkaan paranna, vaan varsin moni vapautuneista palaa telkien taakse alle vuoden kuluessa. Korkein riski rikoksen uusimisesta on monta kertaa vankilassa olleilla ja nuorilla. Tiedot käyvät ilmi Rikosseuraamuslaitoksen tilastoista”. Tämänlaiset tilastolliset tiedot tukevat analyysiä siitä, ettei rangaistusten pidentäminen ole ainoa, eikä varsinkaan tehokkain keino rangaistusmuotoja laadittaessa.

Vankiloita ei myöskään kannata pitää pelkkinä ihmisten säilytyspaikkoina. Vankiloiden ylläpito on kallista veronmaksajille, miksi emme siis maksimoisi niiden ”tuottavuutta ja vaikutuksia” rakenteellisilla uudistuksilla, joiden kautta vangit voisivat saada paremmat edellytykset vankeuden jälkeiseen aikaan? Se olisi sekä inhimillistä että fiksua sosiaalisesta ja taloudellisesta näkökulmasta.

Yhdysvalloissa sijaitsee noin 25 % maailman vangeista. Myös presidentti Barack Obama on herännyt tähän ajankohtaiseen asiaan. Obama on viime päivinä puhunut esimerkiksi koulutuksen, tuen ja kuntoutuksen puolesta, niin ennen rikosten tapahtumista kuin niiden jälkeenkin.

Ilman vankien konkreettista tukemista vankeus saattaa syrjäyttävät ihmisiä yhteiskunnallisesti, mikä johtaa jopa pahempaan henkilökohtaiseen ja yhteiskunnalliseen syöksykierteeseen pitkällä aikajanalla. Meillä ei ole varaa syrjäyttää ihmisiä entisestään vankilajärjestelmässämme, vaan meidän pitäisi keskittyä ennaltaehkäisyyn ja vankiloissa käytettäviin työtapoihin ja menetelmiin, joiden kautta tuetaan vankien yhteiskunnalliseen järjestelmään uudelleensijoittumista.

Päätän tämän mielipidekirjoituksen lainaukseen psykologi Nina Nurmiselta, joka on muun muassa toiminut Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen yliopettajana: ”Pelkällä vankeusrangaistuksella (ilman mitään muuta interventiota) ei useinkaan ole vaikutusta rikollista käyttäytymistä aikaansaaviin ja sitä ylläpitäviin tekijöihin seksuaalirikollisilla”.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän vivelu kuva
Ville Lukka

Hyvä kirjoitus. Jäin kuitenkin vielä kaipaamaan analyysiä siitä, kuinka paljon esim. Tapanilan tapauksen ehdolliset tuomiot sitten "kuntouttavat" tai "korjaavat". Luulisi, että henkilörikoksissa aina määrättäisiin terapiaa ja kurssitusta, vihan hallinnasta ym. Vankeusrangaistuksessa sen voisi suorittaa vankilassa, vapaana ollessa sitten käymällä jossain paikan päällä. Kulut eivät nousisi aivan lineaarisesti, kun tuomittaisiin henkilö maksamaan oma terapiansa, ulosottokelvollisena.

Käyttäjän ToukoNiinimki kuva
Touko Niinimäki

En ota ns. "kuntoutuskeinoihin" tarkempaa kantaa, jätän sen keskustelun mielummin enemmän eri metodeihin perehtyneille. Valitettavasti Ylen viime viikolla julkaiseman uutisen perusteella nimenomaan tästä vankiloiden kuntoutuspuolesta näytetään säästettävän. Tämä on yksi keskeinen kohta vankilajärjestelmän mahdollisen uusimisen kannalta. Lähde: http://yle.fi/uutiset/rikoksen_uusijan_hintalappu_...

Käyttäjän timovaittinen kuva
Timo Vaittinen

Nina Nurmiselle sanoisin, että lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Interventioidaan vehkeet valtiolle, sillä olisi takuulla vaikutusta rikollista käyttäytymistä aikaansaaviin tekijöihin, sekä samalla ennaltaehkäisevä pelote vaikutus tekoa mahdollisesti harkitseville.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Analogisesti tuota voisi laajentaa esimerkiksi siten, että myymälävarkaalta katkaistaisiin käsi. Vastaavia šarialain tehokkaita ohjeita voisi sitten alkaa soveltaa Suomessa laajemminkin. Meidän pitää ottaa oppia paremmista kulttuureista. Eikö totta?

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Kirjoitin aiheesta tuoreeltaan tällaisen blogin:
http://timouotila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/191003-...

Rangaistuksista olen blogistin kanssa samaa mieltä. Pelkkä rangaistusten koventaminen ei ole paras keino. Varsinaiset pääsyylliset pitäisi tässä tapauksessa kyllä tuomita vankeuteen. Mukana hengaileville pojille suosittelisin yhteiskuntapalvelusta eli "pakkotyötä" ja tehokasta opetusta siitä, miten länsimaisten demokratioiden naisten asema eroaa vanhoillisten islamilaisten maiden tilanteesta.

Toimituksen poiminnat