ToukoNiinimäki

EU:n herätyskello torkkuu

Euroopan unioni heräsi maaliskuussa 2016 uuteen väkivaltaiseen tragediaan sen sydämessä, Brysselissä. Valitettavasti kyseinen terroriteko kuvastaa sitä, missä EU-maat eivät ole onnistuneet integraatiopolitiikassaan. Radikalisoitumisen kriisipesäkkeenä tunnettu Brysselin Molenbeekin-lähiö on taas tapetilla iskujen suunnittelupaikkana, kuten oli vuoden 2015 Pariisin terrori-iskuissakin. EU on torkuttanut herätyskelloaan liian kauan – viimeistään nyt sen on pakko herätä, nousta ylös sängystä, pukea valkoiset ja siniset kaulukset päälleen, katsoa taakse- ja eteenpäin, sekä pohtia rakentavasti ilmiötä nimeltä vähemmistöjen radikalisoituminen. Radikalismin mekanismien ja ilmenemismuotojen tunnistaminen ja niihin puuttuminen ovat keskeisiä avainsanoja.

 

Radikalisoitumisen arkiset lähtökohdat

Tampere Peace Research Institute (TAPRI) järjesti 24.11.2015 keskustelutilaisuuden Pariisin viime vuoden terrori-iskuista ja niiden taustoista. Tapahtumassa puhunut tutkija Elise Féron painotti, että syyt ihmisten radikalisoitumiseen Ranskan suurkaupunkien lähiöissä liittyvät usein lähiöiden perushaasteisiin, kuten syrjäytymiseen, rasismiin, työttömyyteen ja sitä kautta ghettoutumiseen.

 

Radikalisoitumisen sosiaaliset ulottuvuudet

Psykologi George Herbert Meadin (1863–1931) minäteorian mukaan ihminen näkee itsensä ”toisten ihmisten silmiin peilaten”. Tämä tarkoittaa konkreettisesti sitä, että jokainen yksilö rakentaa lapsuudesta asti käsitteen omasta itsestään vuorovaikutussuhteidensa kautta. Yksilö omaksuu sosiaalisen ympäristönsä tavat ajatella ja toimia, ja mukautuu niiden luomaan todellisuuteen. Ihminen alkaa toimia siten kuin hänen ”odotetaan toimivan”, ympäröivän yhteisön asettaman kontekstin mukaisesti. Féron totesi TAPRI:n marraskuisessa tilaisuudessa, että maahanmuuttajista puhutaan Ranskassa negatiiviseen tapaan, jonka taustalla ovat esimerkiksi talouskriisi, äärioikeiston nousu sekä terrori-iskut. Hänen mukaansa maahanmuuttajien kotouttaminen on maassa epäonnistunut siltä osin, että se vaatisi esimerkiksi muslimien tasavertaista kohtaamista ihmisinä, eikä "toisina", toisen kastin kansalaisina.

Suomalaisessa kontekstissa Meadin teoriapohjaa voisi tarkastella vaikka sosiaalisessa mediassa käytävien aggressiivisten kirjoitusten kautta, joissa valitettavan usein solvataan pakolaisia ja toivotaan ”suvaitsevaistolle” ikäviä kohtaloita. Nämä barbaarisesti esitetyt mielenilmaukset ovat esimerkkejä pakolaisten ja maahanmuuttajien sosiaalisesta syrjäyttämisestä, jonka kautta heistä pyritään luomaan epäinhimillisiä objekteja, joita on oikeus polkea maanrakoon ainakin sanoin, jos ei myös fyysisesti. ”A pen is mightier than the sword” on hyvinkin ajankohtainen sanonta nyky-yhteiskunnallisessa somekulttuurissa. Mitä useammin me suomalaiset arjessa suhtaudumme aggressiivisin ajatuksin pakolaisiin ja ilmennämme niitä ajatuksia tekoina, sitä useammin pakolaiset alkavat toteuttaa heihin kohdistunutta roolia toisen luokan vähempiarvoisina kansalaisina – syrjäytymisen alkutekijä ja kierre on täten valmis.

 

Radikalisoitumisen ennaltaehkäisy

Kuten Elise Féron nosti esiin, löytyvät radikalisoitumiseen johtavat ilmiöt hyvin arkipäiväisistä haasteista, kuten työttömyydestä ja muusta yhteiskunnallisesta syrjäytymisestä. Mitä enemmän ihminen tuntee olevansa yhteiskunnan laidalla ja ulkopuolella, sitä herkemmin hän tarttuu erilaisiin yleisesti paheksuttuihin vaihtoehtoihin, kuten päihteisiin ja ääriajatteluun sekä tekoihin. Jokaisella ihmisellä on tarve ja oikeus tulla kohdatuksi omana subjektiivisena itsenään, jonka inhimillisiä tarpeita kuullaan. ”Terrorismi” yläkäsitteenä rakentuu pohjimmiltaan saman mielisten ihmisten yhteisöllisyydelle, eli yksilöiden perustarpeelle kokea yhteyttä ja jakaa minäänsä muiden kanssa. Länsimaisessa yhteiskunnassa elävät ja sen rakenteista syrjäytyneet ovat terroristijärjestöjen rekrytoinnin hedelmällisintä kohderyhmää. Molenbeekin kaupunginosa on tästä johtuen esimerkki epäonnistuneesta integraatiosta.

Edellä kuvatun vuoksi Eurooppaan tulleille pakolaisille ja muille maahanmuuttajille täytyy tarjota mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan sen eri muodoissa. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden, koulutuksen, harrastusmahdollisuuksien, työllisyyspalveluiden ja muun yleisen palveluneuvonnan täytyy toimia matalan kynnyksen periaatteella, jolloin madalletaan maahan tulleiden kynnystä hakea tukea, ja kohennetaan heidän edellytyksiä juurtua länsimaiseen arkeen sekä arvoihin. Tämä on parasta ja kustannustehokkainta radikalisoitumisen ennaltaehkäisyä ruohonjuuritasolla.

 

Radikalisoitumisen nykyiset ja kasvavat uhat

Olen erittäin huolissani esimerkiksi Puolan, Unkarin ja Slovakian kansallismielisen liikehdinnän kiihtymisestä. Tiukan konservatiiviset ja nationalistiset suuntaukset ovat omiaan kärjistämään ja syventämään vihan ja tuhon kierrettä, jolloin syrjäytymisvaarassa olevien ja jo syrjäytyneiden ihmisten elämäntilanteet helposti kehittyvät epäsuotuisampaan suuntaan. Mitä enemmän jotain ihmisryhmää syrjitään suoraan ja välillisesti, sitä kauemmaksi se ihmisryhmä ajetaan pois niistä rakenteista, jotka yhdistävät Euroopan valtaväestöjä.

Mitä enemmän eurooppalaiset valtiot antavat signaalia, että täällä vastustetaan monikulttuurisuutta, pakolaisia, maahanmuuttajia ja muslimeja, sen tulehtuneemmaksi tilanne muuttuu ja sitä todennäköisemmin tulee uusia terrori-tekoja tapahtumaan täällä jatkossakin. Mitä useammin suomalaisessa keskustelussa ilmenee vihaa monikulttuurisissa asiayhteyksissä, sitä syvemmäksi valtaväestön ja vähemmistöjen välinen kuilu kasvaa.

”Sitten kun Helsingissä posahtaa, toivon kaikkien suvakkihuorien ja vain heidän olevan paikalla.” – James Hirvisaaren twiitti 22.3.2016.

Hirvisaaren ylläoleva twiittaus edustaa groteskissa väkivaltafantasioinnissaan kaikkea sitä, mikä on ihmiskunnan turmioksi; alkukantainen vihassa ja negatiivisuudessa vellominen sekä sen sanoman levittäminen. Vihalla tuotetaan vain vihan lisääntymistä – väkivaltaiseen retoriikkaan on tarjottava rakentavia, inhimillisiä ja osallistavia vaihtoehtoja, mihinkään muuhun Euroopalla ei ole enää varaa.

 

Lähteet:

George Herbert Meadin minäteoria: http://www.uta.fi/avoinyliopisto/arkisto/sosiaalipsykologia/mead.html.

James Hirvisaaren twiitti 22.3.2016: https://twitter.com/jameshirvisaari/status/712184818839191552.

Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRI – keskustelutilaisuus 24.11.2015: http://alusta.uta.fi/juttuset/2015/12/01/pariisin-terrori-iskut-ja-niiden-taustat.html.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Jos pelkästään ihmisestä negatiiviseen tapaan puhuminen tai työttömyys olisivat terrorismin syy, olisivat suomalaiset maailman kärkeä terrorismin saralla. Sellaista päivää kun ei mediassa ole, ettei suomalaisia haukuttaisi ja syyllistettäisi milloin mistäkin maapallon toisella puolella tapahtuvasta asiasta tai ylipäätään ajattelemisesta.

Reijo Jokela

http://www.iltasanomat.fi/muutlajit/art-2000001145...
Tuossa pohjaa näille huvittaville tulkinnoille kuinka yhteiskunnalliset epäkohdat aiheuttavat sen, että joku alkaa terroristisksi.
Ihmettelen suuresti, että yhteiskunta voi noin eritavoin kohdella samaan veljessarjaan kuuluvia.
Olisiko toimiva selitys muslimiterroristiksi alkamiselle se, että islam on sekoittanut pään?

Toimituksen poiminnat