ToukoNiinimäki

Helsingistä sosiaalisesti esteetön kunta

Esteettömyydestä puhutaan usein rakennuksiin ja julkiseen liikenteeseen viitaten. Fyysinen esteettömyys on elintärkeää esimerkiksi vammaisille ja ikäihmisille, mutta mitä on sosiaalinen esteettömyys? Unicefin määritelmän mukaan sosiaalinen esteettömyys tarkoittaa sitä, että ihmisillä on hyväksytty ja turvallinen olo yhteiskunnan eri tasoilla. Sosiaalinen esteettömyys on sitä, että kaikki ihmiset voivat osallistua palveluihin ja yhteisöihin ilman syrjinnän ja ulkopuolisuuden pelkoa. Sosiaalinen syrjintä on sekä tiedostamatonta että tiedostettua toimintaa.

Yhteiskuntamme rakenteissa elää monia syrjiviä tapoja, joita ei välttämättä kyseenalaisteta enemmistön toimesta. Arvot vaikuttavat asenteisiin ja asenteet käyttäytymiseen. Sen takia on tärkeää vaikuttaa ihmisten arvo- ja asennepohjiin, jotta syrjivää käyttäytymistä voisi muuttaa. Sosiaalista syrjintää ilmenee jo päiväkodista alkaen, kun osa lapsista jätetään leikkien ulkopuolelle esimerkiksi poikkeavan ulkonäön, luonteen tai käyttäytymisen takia. Tässä ilmeneekin sosiaalisen esteellisyyden ydin - ihmiset pitävät usein yhtä omissa viiteryhmissään ja sulkevat niihin kuulumattomat ulkopuolelle. Tämän takia ilmiöt, kuten hyväveliverkostot muodostuvat, joissa hyvää jaetaan pelkästään oman piirin sisällä toisten jäädessä paitsi.

Miksi ihmiset syrjivät toisiaan, tiedostaen ja tiedostamatta? Yksi syy tähän on se, etteivät eritaustaiset ihmiset muun muassa eri sosioekonomisista, etnisistä ja seksuaali- sekä klieliryhmistä kohtaa toisiaan tarpeeksi usein. Arkiset kohtaamiset luovat inhimillisyyttä, empatiaa ja ymmärrystä ihmisten välille. Siksi tarvitsemme syrjinnästä vapaita ja matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja. Helsingin asukas- ja nuorisotalot sekä nykyaikaiset kirjastot ovat upeita esimerkkejä tämänlaisesta toiminnasta, jossa ihmiset voivat viettää aikaa toistensa seurassa, vaihtaa ajatuksia, luoda ja kokea yhteisöllisyyttä.

Kaupungin tulee useammin yhdistää päiväkoteja esimerkiksi vammaisten ja ikäihmisten palvelutaloyksiköihin. Tällöin palvelutalojen asukkaat voivat toimia osallisina lasten arjessa, kokea aktiivista toimijuutta sekä yhteisöllisyyttä. Samalla lapsille tarjotaan ainutlaatuisia monisukupolvisia kohtaamisia, jotka lisäävät ymmärrystä erilaisuutta kohtaan. Helsingissä pitää kehittää yhteisöllistä asumista, joka on nostanut päätään esimerkiksi Laajasalon palvelutalo Rudolfissa. Yhteisöllinen asuminen lisää ihmisten osallisuutta, vähentää yksinäisyyttä sekä syrjäytymistä ja alentaa asumiskustannuksia per asukas.

Mitä muuta konkreettista Helsingissä voidaan tehdä sosiaalisen esteettömyyden parantamiseksi?

  • Lasten ja nuorten asenteisiin pitää vaikuttaa varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta lähtien. Kaupungin henkilökuntaa pitää kouluttaa havaitsemaan ja puuttumaan syrjintään. Muun muassa Älä oleta-opas tarjoaa tähän oivan työkalun.

  • Lasten ja nuorten harrastuksissa pitää kiinnittää erityistä huomiota sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvään syrjintään. Tämä on erityisen suuri haaste liikuntaharrastusten ja ammattilaisurheilun puolella.

  • Työpaikkojen täytyy olla syrjinnästä vapaita. Helsingin kaupungin pitää palkata ihmisiä eri etnisistä ja kielellisistä vähemmistöistä. Anonyymiä työnhakua tulee jatkokehittää.

  • Vihreät kannattaa kattavien sukupuolivaikutus- ja yhdenvertaisuusarviointien tekemistä kaupungin päätöksistä jo niiden suunnitteluvaiheessa.

  • Ihmisten sukupuoli-identiteettejä ja oikeutta itsemäärittelyyn sekä määrittelemättömyyteen pitää kunnioittaa esimerksiksi tarjomalla lomakkeita, joissa on kolmas vaihtoehto nais- ja miessukupuolen lisäksi.

  • Helsinki tarvitsee lisää ei-kaupalliseen tarkoitukseen käytettäviä kohtaamispaikkoja ihmisten ajanviettoa varten. Muun muassa tulevaa keskustakirjasto Oodia on mielekästä kehittää tähän suuntaan. Yhdessäolo lisää ja levittää hyvinvointia.

Sosiaaliseen syrjintään puuttuminen on sosiaalista investoimista, josta olen aikaisemmin kirjoittanut blogikirjoituksen. Vain yhteisöllinen ja asukkaitaan osallistava kunta voi olla turvallinen, hyvinvoiva sekä kehittyvä kunta - tehdään yhdessä Helsingistä sellainen!

Facebook: @niinimakitouko

Twitter: @ToukoNiinimaki

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Juuso Hämäläinen

Meillä on yhteiskunnassa ihan oikeita ongelmia, joita työstää keksittyjen sijaan.

Emmekä halua, että yhteiskunta määrittää mitä lapsille opetetaan. Emme myöskään halua kolhoosiasumista lisää puolityhjässä Suomessa. Yhä useampi saa työelämässä tarpeekseen näitä mainostettuja kohtaamisia. Omalla ajalla on mukava päästä eroon sosiaalista paineista. Ei yhtään kaipaa taloyhtiön kokouksia, joissa väännetään kättä kukkapenkeistä ja autopaikoista.

Ja kun hoitaa omat vanhempansa vanhuudessa niin ei tarvitse mitään yhteisöasumista muiden organisoimana.

Jutun toimenpidelista on hieno tiivistelmä siitä, miksi ei kannata äänestää viherpunaporukoita. Osaamme elää ilman heidän ohjelmiaan ja päällepäsmäröintiään ihan mainiosti. Haluamme säilyttää terveen itsenäisyyden ja kasvattaa lapsemme ilman politrukkeja. Olen vakuuttunut, että osaamme sen paremmin itse.

Käyttäjän ToukoNiinimki kuva
Touko Niinimäki

Kannattaa muun muassa tutustua termeihin sosiaalinen koheesio ja vähemmistöstressi.

Käyttäjän puppek kuva
Tuomas Karhunen

"Sosiaalinen esteettömyys on sitä, että kaikki ihmiset voivat osallistua palveluihin ja yhteisöihin ilman syrjinnän ja ulkopuolisuuden pelkoa."

Miksi minusta tuntuu siltä, että Vihreät eivät aio soveltaa tuota ylläolevaa poliittisesti eri mieltä oleviin?

Käyttäjän ToukoNiinimki kuva
Touko Niinimäki

Tässä puhutaan nyt helsinkiläisten arkiosallisuudesta, johon kaikilla on oikeus osallistua omana itsenään. Sama toki pätee myös poliittisiin ympyröihin.

Toimituksen poiminnat