*

ToukoNiinimäki

Vaalien jälkeistä elämää - edustuksellinen demokratia tekohengittää

Olin ehdokkaana vuoden 2017 kuntavaaleissa Helsingin vaalipiirissä. Ensikertalaisena ja uutena poliittisena kasvona minulle heräsi monia ajatuksia ja tuntemuksia kampanjointini aikana ja sen jälkeen. Siksi haluan nostaa esiin yleisiä huomiota poliittiseen toimintaan liittyen.

Tapasin katukampanjoinnin aikana erään keski-ikäisen miehen, joka kertoi minulle, ettei ole koskaan äänestänyt 50 vuotisen elämänsä aikana. Hän oli kuuleman mukaan juuri vapautunut vankilasta. Kyseinen kohtaaminen kuvastaa valitettavan selkeällä tavalla sitä, miten yhteiskunnallinen syrjäytyminen vaikuttaa muun muassa poliittiseen osallisuuteen. Tämä kohtaaminen vahvistaa kantaani siitä, että helsinkiläisten eriarvoistuminen on kaupungin suurimpia haasteita, jonka seuraukset ovat surullisia ja kestämättömiä. Hyvä- ja huono-osaisuuden jakautuminen ja tuloerojen kasvu lisäävät inhimillisiä ja yhteiskunnallisia kustannuksia, joista kärsii samalla myös edustuksellinen demokratia.

Edustuksellinen demokratia? Helsingin Sanomien 12.4. julkaistun artikkelin mukaan kunnallinen päätäntävalta keskittyy hyväosaisiin kaupunginosiin. Valtaosa tuoreeltaan valituista kuntapoliitikoista ovat kantakaupungista, pohjois- ja itä-Helsingin edustuksen ollessa huomattavasti vaatimattomampi. Tämä kertoo siitä, miten hyvä- ja huono-osaisuus keskittyvät Helsingissä - eri asuinalueiden sosioekonomiset erot vaikuttavat ihmisten poliittiseen aktiivisuuteen.

Miten poliittinen aktiivisuus periytyy osana sosioekonomista taustaa? Tämä liittyy sosialisaatio-termiin. Ihminen oppii lapsuuden elinympäristöstään, eli imee vaikutteita vanhemmiltaan, sisaruksiltaan, päiväkodista, esikoulusta, kavereiltaan ja muista arjen kohtaamisista. Lapsi sisäistää käytettyä kieltä, asenteita ja elämäntapoja, niin sanottua sosiokulttuuria. Lapsuudessa opitut elin- ja käyttäytymistavat periytyvät sukupolvelta toiselle esimerkiksi politiikkaan suhtautumisen osalta. Tämä vaikuttaa huono-osaisuuden keskittyessä alhaiseen äänestysaktiivisuuteen ja itse ehdolle asettumisen epätodennäköisyyteen, sillä heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevat ihmiset osallistuvat puoluepolitiikan eri muotoihin harvemmin kuin hyväosaiset. Huono-osaisuuden alueellistuminen on täten valtava haaste demokratian edustuksellisuuden näkökulmasta. Mitä enemmän kunta eriarvoistuu, sitä enemmän laskee tiettyjen ihmisryhmien poliittinen aktiivisuus ja sitä useammin valta keskittyy niihin kaupunginosiin, joissa asukkailla on keskimäärin enemmän henkisiä ja sosiaalisia resursseja poliittisessa viitekehyksessä toimimiseen.

Hyväosaisten aktiivisempi poliittinen osallisuus vääristää usein päätöksenteon valtasuhteita, jolloin politiikka kääntyy helposti omaa oravanpyöräänsä toteuttavaksi - hyvinvoivat ihmiset tekevät politiikkaa toisille hyvinvoiville ihmisille.

Miten tätä epäsuhtaa muutetaan? Kuntalaisten hyvinvointiin investoimalla. Vain ihmisten eriarvoistumista vähentävä politiikka edistää poliittisen edustuksellisuuden monimuotoisuutta ja kattavuutta. Olen edesmenneen kuntavaalikampanjani aikani pureutunut tarkemmin toimenpiteisiin, joilla helsinkiläisten yhdenvertaisuutta parannetaan (varhaiskasvatus, koulutus, työllisyys ja muu yhteiskunnallinen osallisuus).

Huono-osaisuus, kuten taloudellinen köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen, ilmenee ihmisten osattomuuden kokemuksena. Osattomuuden tunne vähentää tunnesidettä lähiympäristöön ja muuhun yhteiskuntaan, jolloin omat vaikutusmahdollisuudet koetaan pieniksi sekä riittämättömiksi, mikä puolestaan kiihdyttää poliittisen aktiivisuuden surkastumista. Vain asukkaidensa sosiaaliseen, henkiseen ja taloudelliseen hyvinvointiin panostava kunta voi parantaa demokratiansa toimivuutta - Helsingistä pitää pitkällä tähtäimellä tehdä juuri sellainen kunta.

Facebook: @niinimakitouko

Twitter: @ToukoNiinimaki

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat