ToukoNiinimäki

Vaalianalyysi: uusliberalismin ja oikeistopopulismin paritanssi

Eduskuntavaalit 2019 olivat perinteisen poliittisen nelikentän jaolla vasemmalle kallellaan olevien puolueiden niukka voitto. Niin sanottujen häviäjien osalta huomion arvoista on, keskustan romahduksen lisäksi, perusuomalaisten ja kokoomuksen verrattain pienimuotoinen ”takkiin ottaminen”. Miksi näin tapahtui? Kokoomus kun istui äsken kokonaisen vaalikauden tehden politiikkaa hyvin epäsuositussa hallituskokoonpanossa. Perussuomalaiset sentään lähtivät kesken kauden oppositioon keräämään kannatusta muun muassa pönkittämällä omaa imagoaan viestimällä ”eliitin ja tavallisen kansan välisestä kuilusta” ja maahanmuuttoa sekä rodullistettuja ihmisiä vahvasti stigmatisoimalla.

 

12.4. julkaistiin mielenkiintoista äänestyskäyttäytymiseen liittyvää tutkimusaineistoa, joka osaltaan selittää kokoomuksen vahvaa ja jatkuvaa kiinnittymistä suurten puolueiden joukkoon. Hyväosaiset ihmiset äänestävät muita keskimääräistä aktiivisemmin, yrittäjyys periytyy sukupolvelta toiselle ja kokoomus on onnistunut luomaan imagon ”voittavasta sekä menestyvästä puolueesta”, jolla on tutkitusti vaikutusta äänestyskäyttäytymiseen, sillä ihmiset haluavat laumaeläjinä usein kannattaa sellaista ilmiötä, joka on yleisesti hyväksytty sekä suosittu (ns. social proof ja bandwagon effect -teoriat). Kokoomuksen sosiaalinen imago istuu tiukasti paikoillaan, vaikka puolueen viimeisin eduskuntavaalivoitto on vuodelta 2007, josta alkoi kannatuksen lasku (vrt. 22,2 % vuoden 2007 vaaleissa -> 17,0 % vuoden 2019 vaaleissa).

 

Kokoomus on verrattain onnistuneen imagonsa kautta vakiinnuttanut itselleen yhteiskunnallisen aseman, jonka kautta se pystyy tekemään arvojensa mukaista politiikkaa, joka sisältää talousliberalistisen ajattelun, eli esimerkiksi tiukan talouspolitiikan mantran toistamisen. Talousoikeisto haluaa kuitenkin nimenomaan yleisesti hyväksytyn asemansa turvin häivyttää kaiken arvokeskustelun talouspoliittisesta linjastaan ja koettaa aina tilaisuuden tullen irrottaa talouden ja politiikan toisistaan, jotta se voisi näyttäytyä mahdollisimman ”neutraalina ja rationaalisena vastuunkantajana”, joka tämän vuoden eduskuntavaaleissa näyttäytyi esimerkiksi ”realismi”-retoriikkana. Google-hakusanayhdistelmällä ”kokoomus realismi” voi havaita puolueen ja sen yksittäisten edustajien systemaattisen ”realismi”-sanan käytön, jonka turvin kokoomus voi toteuttaa sekä oikeistolaista talous- että enenevissä määrin myös oikeistopopulistista maahanmuutto- sekä pakolaispolitiikkaa.

 

Entä perussuomalaisten poliittinen asema pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna? Vuoden 2011 eduskuntavaalien rakettimaisen nousun jälkeen puolueen kannatus on kokoomuksen tavoin ollut laskussa (vrt. 19,1 % vuoden 2011 vaaleissa -> 17,5 % vuoden 2019 vaaleissa). Perussuomalaiset on kokoomusta paljon epävakaampi sekä vähemmän ”salonkikelpoinen” puolue, mikä on näyttäytynyt moninaisena kuohuntana vuosien varrella. Ratkaiseva poliittinen ero aikaisempaan tapahtui Timo Soinin syrjään siirtymisen ja puoleen hajoamisen myötä, jolloin perussuomalaisten johtoon nousi aiempaa radikaalimpaa politiikkaa ajavia tahoja.

 

Viittaan tämän kirjoituksen otsikossa aatesuuntausten paritanssiin, jota käsittelen seuraavaksi. Perussuomalaiset ja oikeistopopulismi laajemmin ymmärrettynä ovat olemassa olevia ilmiöitä yhdestä syystä johtuen: eriarvoistumisesta ja siitä seuraavasta ihmisten pahoinvoinnista. Oikeistopopulismi, eli muun muassa äärinationalismi ja ihmisvihamielinen lietsonta toimivat vain sellaisessa yhteiskuntatilassa, jossa tapahtuu eriytymistä ihmisryhmien välillä – yhteiskunnassa, jossa ihmiset ovat joutuneet syrjään ja jossa he oikeutetustikin tuntevat epävakautta sekä epäoikeudenmukaisuutta. Tämä epävakaus liittyy laajemmassa mittakaavassa muun muassa globalisaation luomaan kansainväliseen kilpailuun ja maiden sekä niiden sisäisten väestöryhmien polarisoitumiseen. Taloussuhdannelaskut ovat lähes poikkeuksetta omiaan pumppaamaan bensaa oikeistopopulismin aatemaailmalle.

 

Perussuomalaisten kannattajista valtaosa on miehiä, jolloin puolue hyötyy suoraan yhteiskunnan sukupuolisegregaatiosta, eli miesten syrjäytymiskehityksestä. Puolueella ei siis käytännössä ole intressejä parantaa lähes minkään ihmisryhmän asemaa, sillä se olisi kuin heidän oman kannatuspohjansa murentamista. Mitä hyvinvoivempia kansalaiset olisivat, sitä vähemmän heillä olisi tarvetta kääntyä rasismin, fasismin ja natsismin eri muotojen puoleen, jotka tarjoavat mustavalkoisia ratkaisuja vihollismielikuvia luomalla sekä niitä ylläpitämällä.

 

Uusliberalistisen talousoikeiston edustama talouskuripolitiikka, eli ihmisten välistä eriarvoistumista lisäävät systemaattiset linjaukset ovat omiaan edistämään hyväosaisten ihmisten hyvinvointia muiden kustannuksella, jolla on kausaalinen yhteys oikeistopopulismin tavoitteeseen elää eriytyvän kansan kokemasta epäoikeudenmukaisuuden tunteesta, eri tason vastakkainasetteluista. Tämän vuoksi ei ole sattumaa, että perussuomalaiset ja kokoomuksen erottaa tulevalla vaalikaudella vain yksi edustajapaikka, eikä ole sattumaa, että Petteri Orpo ilmoitti 14.4. puolueensa olevan neuvotteluvalmiudessa perussuomalaisten suuntaan.

 

Kokoomus ja perussuomalaiset ovat yhä vahvemmin vakiintunut pari puoluepolitiikan lavatansseissa, eikä niillä välttämättä ole enää yhtä vahvaa halua tai tarvetta hakea uusia tanssikumppaneita tämän hetken poliittisessa ilmastossa, sillä nämä kaksi puoluetta ovat lähentyneet toisiaan lukuisilla tanssiaskeleilla ja niiden koreografiat peilaavat toisiaan jo monella valssirintamalla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Mitä Vihreät ovat tehneet nuorten miesten syrjäytymisen estämiseksi?

Käyttäjän JarmoAhonen1 kuva
Jarmo Ahonen

En usko, että ensisijaisesti taloudellinen sellitysmalli on riittävä.

Talousasioiden lisäksi on mielestäni tarpeen huomioida ainakin arvokysymykset. Arvokysymysten merkittävyys korostuu jos katsotaan oikeistopopulistipuolueita koko Euroopan tasolla.

Useat oikeistopopulistipuolueet ovat arvokysymyksissä hyvin konservatiivisia, mutta talousajattelultaan vahvaa valtiota suosivia. Meillä on nähtävissä samaa ilmiötä.

Käyttäjän raffu kuva
Rafael Rantala

Niin, kappas kun samalla tavalla ajatellaan, tuo paritanssi sopii äärimmäisen hyvin kuvaamaan vasemmistopopulismia sekä SDPn ja vihreiden symbioosia. Se on sinällään aikamoinen voitto vihreille kun 70% kannattajista on naisia ja nyt vielä edustajistakin mutta iso osa ei edes ymmärrä mihen ao. mallin sosialismi johtaa.
Siinä mielessä olen pettynyt Suomalaiseen naiseen ja erityisesti korkeakoulutettuihin, pystyykö yliopisto ja YLE vääristämään maailmankuvaa niin tehokkaasti, että oma ajattelu syrjäytyy kun hypätään fiilispohjalta mukavalta kuulostavan puolueen peesiin.

Käyttäjän jukkalampinen kuva
Jukka Lampinen

Avaisitko Touko hiukan tämän lausahduksesi logiikkaa:

"Perussuomalaisten kannattajista valtaosa on miehiä, jolloin puolue hyötyy suoraan yhteiskunnan sukupuolisegregaatiosta, eli miesten syrjäytymiskehityksestä."

Äkkiseltään se tuntuu itsestäni järjettömältä.

Toimituksen poiminnat